Tällaiset arkipurot saavat sotepadot tulvimaan

Tehokkaita terveisiä syksyn konsultointiarjesta!

Ja sitten suoraan asiaan: Jaksan päivästä toiseen ihmetellä arjessa sitä, miten meidän korkeasti koulutettujen PISA-maassa voidaan sotessa tehdä kerta toisensa jälkeen kustannuksia edelleen nostavia päätöksiä. Mikään yksittäinen iso päätös ei sotepatoja saa tulvimaan. Ne tulvivat järkeä ja ymmärrystä vailla olevista arkipäätöksistä. Ohessa kolme esimerkkiä viime viikoilta:

1. Tilaaja päätti lopettaa ostamisen tuottajyhdistykseltä, joka oli tuottanut nollareklamaatioin erityisryhmän asumispalveluja lähes 20 vuotta ja alkoi tuottamaan ko. palvelut itse. Yhdistyksen henkilökunta oli sitoutunutta ja motivoitunutta. Ketään vanhoista työntekijöistä ei rekrytoitu. Kyseiset työntekijät etsivät töitä nyt naapurikunnista ja -kaupungeista ja todennäköisesti periaatteellisista syistä muuttavat pois asuinkunnastaan tällaisen kohtelun saatuaan. Omassa tuotannossa ko. palvelujen tuottaminen maksaa palvelusta riippuen 50-70% enemmän kuin yhdistykseltä ostettuna. En ymmärrä.

2. Lasten ja nuorten palveluja tuottava laadukas ja kokenut pk-yritys pyydettiin kaupunkiin keskustelemaan, josko yritys investoisi tilat ja tuottaisi kohteena olevan palvelun, mikäli menestyisi kilpailutuksessa. Yritys olisi pystynyt rakentamaan tilat n. 63% siitä hinnasta, mitä julkisen sektorin oli suunnitellut tilainvestoinnin omana investointinaan maksavan ja tuottamaan itse palvelun 32% julkisen sektorin omaa tuotantoa edullisemmin. Kunnan isät päätyivät kuitenkin tekemään investoinnin ja palvelutuotannon itse. Käytännössä investointihintalappu itse rakennettuna on lähes 2 m€ur kalliimpi kuin yrittäjän investoimana ja palvelutuotanto vuosittain reilut 30% kalliimpi kuin yrittäjän tuottamana. Silti tässä rahapulaa potevassa kaupungissa päädyttiin omaan rakentamiseen. Pelkät investoinnin ja oman tuotannon suunnittelukustannukset ovat tasoa, jolla yrittäjä olisi rahoittanut investoinnistaan lähes puolet. Säästyneillä kustannuksilla olisi saatu omaan tuotantoon aika monta lääkäriä, hoitajaa ja pätevää opettajaa lisää. En ymmärrä.

3. Kaupunki kilpailuttaa vanhusten ympärivuorokautisia asumispalveluja. Kaikilla tuottajilla on oltava heti sopimuskauden alussa (vuodenvaihteessa) vanhuksille nykysuositukset täyttävät huoneet eli 20m2 huone sisältäen wc:n ja suihkun. Tämä yksi vaatimus (ja sen täyttämisen kohtuuttoman lyhyt aika) esti toistakymmentä hoiva-alan pk-yrittäjää osallistumasta kilpailutukseen. Näissä yrityksissä on yli sata hoitopaikkaa. Nämä yritykset myydään tai ne lopettavat. En ymmärrä.

En näe järjen häivää yllä kuvatuissa tänä syksynä tapahtuneissa esimerkeissä. Törmään vastaaviin lähes päivittäin. En kertakaikkiaan ymmärrä, miten tällainen hölmöläishomma voi päivästä, viikosta, kuukaudesta, vuodesta ja tilikaudesta toiseen jatkua julkisella sektorilla. Tällaisista arkipuroista ne sote-budjettipadot tulvivat yli. Ei siellä kulkaa rahasta pula ole. Euroista, arkijärjestä ja yksittäisten päätösten kokonaisvaikutusten ymmärryksestä sen sijaan on. Pulaa on myös virkajohtajista ja hallitusten, valtuustojen ja lautakuntien jämäköistä puheenjohtajista, jotka lyövät nyrkin pöytään ja sanovat (ja myös varmistamat) että tämä hölmöläishommaloppui nyt. Ja suuri pula onkin!

 

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone

Hoivapalvelutuottajille alennuskirjeet, energiayhtiöille ei

Julkisen sektorin taloustilanne synkkenee vuosi vuodelta. Kaupunkien ja kuntien säästökeinojen lista on pitkä. Viime viikkoina olen saanut useita yhteydenottoja, joissa on kerrottu tilaajan lähettäneen kirjeen, jossa tuottajia pyydetään laskemaan ensi vuoden hoivapalveluhintoja. Perusteluina hinnanalennuksille on käytetty mm. hitaasti kohonneita palkkoja (?!?) , kaupunkien kurjaa taloustilannetta ja yhteistä talkoohenkeä. Tuottajat ovat ymmällään ja ymmärrän hyvin miksi. Sopimus on juridinen asiakirja, jossa on selkeästi sovittu sopimusajan hinnoittelu ja hinnanousuperusteet. En ole toistaiseksi tavannut soten kilpailutuksissa puitesopimusmallia, jossa olisi sovittu hinnanalennuksista. Olisi varmaan huikea osanotto tällaiseen kisaan ja tiukka kamppailu kisan voitosta!

Tilaamisen, tuottamisen ja tarjouskilpailujen kautta solmittujen sopimusten kontekstissa puhutaan paljon sopimusaikaisesta yhteistyöstä. Parhaimmillaan hankintaprosessi tarjouskilpailuineen on vain väline palvelujen hankkimisessa ja paukut laitetaankin nimenomaan sopimusajan yhteistyöhön ja yhteiseen maaliin pääsemiseen, joka käsittääkseni on se, että palvelujen käyttäjäasiakas saa kohtuullisessa ajassa kohtuulaadukkaan ja kohtuuhintaisen palvelun. Huippunopeaa, huippulaadukasta ja huippuhalpaa palvelua on verovaroilla hankittaessa epärealistista edes tavoitellakaan. Yhteistyötä ei käsittääkseni parhaimmillaan ole kuitenkaan tilaajan yksipuolinen esitys hintojen laskemisesta. Kun ammatillisesta mielenkiinnosta olin yhteydessä muutaman alennusta tinkivän kaupungin eri puolueiden poliitikkoihin, ei heillä ollut mitään (!) tietoa näistä virkamiesten alennuskirjeistä, vaikka asemansa vuoksi käsittääkseni pitäisi. Missä onkaan hankintojen poliittinen ohjaus…ennen vaalejako retoriikkatasolla?

Tuottajille ja myös hoivayrittäjiä konsultoitavalle konsultille nousee mieleen mm. seuraavanlaisia kysymyksiä:

1. Onko pakko suostua hinnanalennuksiin ja jos ei suostu, eikö saa enää uusia asukkaita?
2. Mitä jos yrityksellä onkin palkkakustannukset nousseet esim. useiden äitiyslomien vuoksi normaalia paljon nopeammin? Voiko silloin perustella vastaavasti, että on itse asiassa tarve nostaa hintoja?
3. Huomioidaanko, että isojen toimijoiden, joilla on kymmeniä yksikköjä eri puolilla maata, on helpompi laskea hintaa kuin esim. 10-paikkaisen yksikön pk-yrittäjän, jolla on vain yksi yksikkö?
4. Voiko myös tuottaja lähettää kaupungille sopimuksesta poikkeavan hinnanousuesityksen, jos kaupungin taloustilanne paranee?
5. Onko kaupunki lähettänyt tällaiset alennusesityskirjeet myös kuljetuspalvelutuottajille, energia- ja puhelinyhtiöille ja kaikille muillekin oman tuotannon ulkopuolisille toimijoilla vai vain sote-tuottajille? Jos näin, niin miksi näin?
6. Paljono itse asiassa alennusesitysten kohteena olevat palvelut maksavat tilaajan omassa tuotannossa?
7. Onko tilaaja käynyt läpi oman organisaationsa hallinnollisia ja muita mahdollisia päällekkäisyyksiä ja etsinyt ensin tehostamista- ja säästökohteita omasta toiminnastaan vai koitetaanko säästää helposti ensin ostoja karsimalla?

Palaan vastauksiin jatkoblogissa, kunhan saan niitä.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone

Syksyn sote-kaupparintama näyttää tältä

Yksityinen sosiaali- ja terveysalan yrittäjyys on elänyt kultaisen kasvun vuosikymmentä; aina viime vuosiin saakka yritysten, henkilöstön ja liikevaihdon määrät kasvoivat lähes 20% per vuosi. Viime vuosina on nähty kaikkien toimialojen kehittymistä koskeva muutos, jossa henkilöstön määrä ja liikevaihto ovat edelleen kasvaneet, mutta yritysten lukumäärän kasvu on kääntynyt laskuun yritysten ja toimipaikkojen kokojen sen sijaan kasvaessa.

Sosiaali- ja terveysalan yrityskauppamarkkinat ovat käyneet vilkkaina viime vuosina. AWD on saattanut maaliin tällä hetkellä 22 kauppaa 19 kuukauden sisällä ja loppuvuoden kauppamäärä nostaa toteutuneiden kauppojen kokonaisluvun lähelle 30:ä. Kauppa käy tänä syksynä erityisesti mielenterveyskuntoutujien ja kehitysvammaisten asumispalveluissa sekä suun terveydenhuollon yksiköissä. Työ yrityskauppojen parissa on erittäin mielenkiintoista ja on suuri ilo olla osa niitä tiimejä, joiden työn tuloksena Suomeen syntyy erityisesti uusia naismiljonäärejä. Joka sentin ovat ansainneet!

Suurimmat syyt myydä ovat saaneet rinnalleen yhden uuden selkeästi myyntipäätöksiä lisäävän tekijän. Edelleenkin suurimmat syyt myydä ovat eläkkeelle siirtyminen, toimintaympäristön kiristyneet tuottajavaatimukset etenkin tilojen suhteen ja valtavaksi paisunut byrokratia. Vahvaksi myyntikatalyytiksi on kuitenkin noussut uuden sote-ratkaisun tuoma suuri epävarmuus erityisesti pienten yritysten asemasta palvelujen tuottajana.  Myös uusien yritysten perustamiseen sote-uudistus tuo suurta epävarmuutta.

Pitkään alalla toimineen konsultin on tietenkin helppo kyynistyä, mutta kovin pihalla päättäjät sote-uudistuksen vaikutuksista tuottajakenttään konkretian tasolla ovat. On surkuhupaisaa seurata vaatimuksia asiakkaan valinnanvapauden lisäämisestä, pk-yrittäjyyden tärkeydestä Suomelle ja sote-yrittäjyyden tulevaisuudesta, kun samaan aikaan yksityisten sote-yritysten suurinta asiakasta eli julkisen sektorin tilaajaa ollaan organisoimassa kompromissihengessä tavalla, joka tulee vahvistamaan nykyisen tilaajan omaa palvelutuotantoa. Jos tämä pelottaa isoja toimijoita, pelottaa se pieniä vielä enemmän.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone

Yrityksensä myyvän TOP 10

Alle on koottu teorian ja käytännön opettamana, mitä sote-yrityksen myyjän on järkevä muistaa yrityskauppaneuvotteluissa. Saa hyödyntää!

 

1. Aloita valmistautuminen yrityksesi myyntiin ajoissa. Mikäli eläkeikä lähestyy, sairaus yllättää, hoivayrittämisen byrokraattisuus uuvuttaa tai tulee varma halu tehdä elämässä jotain muuta, älä epäröi olla alustavienkaan ajatusten jakamiseksi yhteydessä! Toisaalta älä pitkitä myyntiaikeita liian pitkällekään, koska joskus on joillekin käynyt niinkin, että liiallinen vetkuttelu on tehnyt kaupan mahdottomaksi.

2. Älä koskaan ilman vahvoja perusteita tee aie- tai esisopimusta sinulle tarjouksen pyytämättä tehneen tahon kanssa. Unelmatarjouksen kauppahinnassa ja lopullisen kauppakirjan kauppahinnassa on kokemuksemme mukaan ollut huikeitakin eroja ja siksi on hyvä neuvotella opastuksellamme useamman tahon kanssa kaupasta ellei yhden kanssa neuvotteluun ole erittäin vahvoja perusteita.

3. Muista aina, että ostajilla on ammattiostajat. Sinä olet varmasti hoivapalvelujen tuottamisen asiantuntija, mutta todennäköisesti myymässä yritystä ensimmäistä kertaa. Siksi suosittelemme lämpimästi vahvan kokemuksen tämän toimialan yrityskaupoista omistavaa asiantuntijaa avuksesi.

4. Varaudu ajallisesti 3-6 kk:n prosessiin. Olemme tehneet nopeimman yrityskaupan kahdessa viikossa, mutta keskimääräinen sote-kauppaprosessi ilman kiinteistökauppaa kestää n. 3kk ja mikäli kiinteistö halutaan myydä kaupan yhteydessä, on realistista valmistautua 6kk:n prosessiin. Kaupan nopeuden aikatauluun voivat vaikuttaa myös toimialan tai alueen kilpailutukset ja muut myyjästä ja ostajasta riippumattomat asiat.

5. Mieti yrityskauppaa etukäteen seuraavien asioiden kokonaisuutena: Kauppa hoivaliiketoiminnasta + mahdolliset lisäkauppahinnat + mahdollinen kiinteistökauppa tai vuokrasopimus + mahdollinen johtajatyösopimus.

6. Olet saattanut rakentaa yritystäsi monta vuotta ja se on lähes kuin yksi lapsistasi. Tämän vuoksi tunteesi ovat vahvasti mukana prosessissa ja ne vaihtelevat lottovoittofiiliksistä suunnattomaan epävarmuuteen aina hieman persoonasta riippuen. On hyvä listata itselleen etukäteen heikkoja tunnehetkiä varten, mitkä asiat ovat kaupan ydinasioita ja mitkä ns. makuasioita ja sivuseikkoja, joista ei kannata tunnemyrskyssäkään tehdä isompaa numeroa. Selkeä lista tyyliin ”Nämä ovat ehtoni TOP 5” auttaa keskittymään kaupassa olennaisiin asioihin.

7. Materiaalin määrä ja vaadittu tarkka muoto, mitä ja miten tarvittavat tiedot kirjataan, saattaa kummastuttaa. Tässä kohtaa on hyvä hypätä ostajan saappaisiin; osto on usein iso investointi ostajallekin ja jos me vaikkapa siviilissä asuntoa ostaessamme haluamme saada tarkan kuntokartoituksen ja varmuuden siitä että kohde on terve ja hyvä, niin sote-yrityskaupoissakin ostaja tarvitsee sekä hinnanmääritykseen että varmistuakseen kohteen oston järkevyydestä pyytämämme materiaalin. Luota siihen, ettemme pyydä mitään turhaa.

8. On tärkeää, että pyytämämme materiaali toimitetaan pyydetyissä aikatauluissa. Mitä nopeammin pyydetty materiaali toimitetaan, sitä nopeammin saat ensimmäiset tarjoukset ja sitä nopeammin olemme lähempänä maalia. Tätä on hyvä teroittaa myös tilitoimistolle.

9. Tyhmiä kysymyksiä ei prosessissa ole. Joskus ostajan kieli, termit ja käytännöt saattavat kuulostaa heprealta. Myyt elämäntyötäsi, joten älä epäröi kysyä mitä tahansa mistä tahansa, kun tuntuu siltä ettet ole aivan varma miten asia on tai ei ole.

10. Jos ja kun prosessissa joku asia ottaa päähän, avaudu meille. On parempi, että vaahtoat ikävät tunteesi meille kuin ostajalle tapaamisissa. Jokainen myyjä on selvinnyt hengissä prosessista. Niin selviät sinäkin ja hyvin selviätkin.

 

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone

Yritysostajan TOP 10

Alle on koottu teorian ja käytännön opettamana, mitä sote-yrityksen ostajan on ihan tuloksellista muistaa yrityskauppaneuvotteluissa. Saa ottaa opiksi!

1. Kun tiedustelemme kiinnostustasi ostaa yritys, älä viivytä vastusta max viikkoa pidempään. Meillä on erittäin tehokkaat ja laajat verkostot ja mikäli tarjoamme kohdetta useammalle ostajakandidaatille, nopeimmat ilmoittavat kiinnostuksensa kohteesta alle tunnissa. Siis alle tunnissa.

2. Sovi ensitapaaminen mahdollisimman pian. Mikäli kaupassa järjestellään myös kiinteistö, ota kiinteistöjohtaja tai investori mukaan jo ensimmäiseen tapaamiseen. Älä tule myöhässä ensitapaamiseen.

3. Käyttäydy erittäin kohteliaasti ja korrektisti. Yrittäjät myyvät elämänuraansa, lähes yhtä lastaan, so this is not just a business for them.

4. Mikäli olet saanut NDA-aineiston ennakkoon, käy se läpi ja kysy siitä vain selventävät ja tarkentavat kysymykset tapaamisessa. Myyjät ja me olemme skarppeja; huomaamme, mikäli et ole ehtinyt perehtyä aineistoon.

5. Mikäli yritys ei ole tuottanut reilua voittoa, tai on tuottanut jopa tappiota, älä hauku yrittäjää. Sote-alan pk-yrittäjien yrittämisen ykkösmotiivi ei ole voiton maksimointi, vaan asiakkaan hyvä hoito ja hoiva. Arvosta sitä. Asiakkaan arvostuksen saannin jälkeen kyllä kerromme, miten tuloskuntoa voidaan parantaa.

6. Käy omassa johtoryhmässäsi läpi ennakkoon realistinen ensimmäisen indikatiivisen tarjouksen jättöaikataulu.

7. Pysy sovituissa aikatauluissa. Älä vitkuttele, kilpailijasi vie muuten pelin pelkällä aikataululla.

8. Indikatiivisen tarjouksen tulee olla mahdollisimman lähellä toteutuvan kaupan tarjousta. Älä roiskaise epärealistista maksimihintaa tai yli-indikoi käyttökate-ennusteita koukuttaaksesi asiakasta ei-maaliin-menevään LOI:hin. Varmista, että ostokassanne todella riittää.

9. Käyttäydy kovissakin väännöissä kohteliaan korrektisti. Soten kontekstissa on erityisen tärkeä paino sillä, miten asiat sanotaan.

10. Jälkihoida toteutunut kauppa ja uuden yhtiön haltuunotto. Hyvin.

 

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone

Näin tapat hoiva-alan pk-yrityksen

Hyvä Blogilukijani!

Kymmeniä hoiva-alan yrityksiä perustaneena, satoja kehittäneenä, toimialan käytänteitä paljon konsultoineena jne on ammatillinen tarve tehdä välillä jotain uuttakin. Tällä hetkellä tykkään tehdä töitä yritysten elinkaaren siinä vaiheessa, kun omistus vaihtuu. Upeaa se on myös siksi, että omistajavaihdoksissa ei tarvitse taistella virkamiesten kanssa, koska omistajavaihdosprosessissa väännöt käydään myyjän ja ostajan välissä. Väännöt ovat joskus pitkiä ja momenttia vaativia, mutta silti leppoisia verrattaessa niitä yrittäjä-virkamiesneuvotteluvääntöihin, jotka ovat valitettavan usein asiavääntöjen sijaan arvovalta- ja asennevääntöjä. Omasta mielestäni se, ettei osaa kaikkea ei ole niin vakavaa kuin se, että asenne on väärä. Osaamisen puute kun on helpommin korjattavissa kuin asenne.

Matkan varrella olen nähnyt monenlaista. Saan usein kritiikkiä kynän terävyydestä ja kehotusta, että asioita voi ilmaista rakentavastikin, mutta pysyn nyt sarkastiselle tyylilleni uskollisena ja kirjoitan tähän yksinkertaisen tappolistan, miten voi ajaa hoiva-alan pk-yrityksen kuoleman partaalle. Ehkäpä suora tyyli kiertelyn ja kaartelun sijaan koskettaa jotakin aikuisten oikeasti. Tappamisvinkit eivät ole keksittyjä, vaan asiakkaiden yrityselämän arjessa nähtyjä ja koettuja.

1.  Tehkää kunnassanne poliittinen päätös, että ostatte jatkossa x määrän y palveluja markkinoilta. Kirjoitelkaa tästä lehdissä ja kannustakaa ihmisiä perustamaan yritys. Kun yritys on sitten tiloineen ja henkilökuntineen pystyssä, tehkää Ei vaiteskaan -päätös ja tuottakaa palvelut itse.

2. Siirtykää palveluseteliin. Hehkuttakaa lehdessä edistyksellisyyttänne ja taas syntyy paljon palveluseteliyrityksiä ja yritysvaikutusarviointipisteitä päättäjillekin ropisee. Varatkaa kuitenkin vain muutama tonni rahaa budjettiin palveluseteleihin ja/tai säätäkää palvelusetelin arvo niin alhaiseksi, että asiakkaiden omavastuuosuudet nousevat niin korkeiksi, ettei palveluja setelillä käytännössä osteta yrittäjiltä yhtään. Todetkaa tämän jälkeen, ettei palvelusetelijärjestelmä toiminut kun yrittäjät lopettivat toimintansa ja tuottakaa ko. palvelut kokonaan itse.

3. Sekoittakaa tarjouskilpailuissa viranomaistehtävistä valvojan ja tilaajan rooli. Valvoja = AVI antaa luvat, mutta päättäkää tilaajana, että haluatte vaatia AVIn kovien lupien lisäksi vielä vähän extraa pahalta ja ahneelta pk-yritykseltä ja todetkaa esimerkiksi, että vanhusten tehostetun palveluasuminen tilojen tulee täyttää 1/2 vuodessa AVIn uusimmat suositukset tai palveluja ei osteta. Kun pk-yritykset eivät sitten roudan ollessa maassa uusikaan uusilla velkamiljoonilla tilojaan, ottakaa mummit ja muutama pappa oman tuotantonne tiloihin, joissa mummoja on 3 per 15m2 huone ja käytävillä muutamalla maisemapaikallakin.

4. Kuuluttakaa juhlapuheissa uusien hoivayritysten tarvetta alueellenne. Pk-yrittäjän kysellessä mahdollisuudesta tulla alueelle kertokaa kuitenkin, ettei mistään löydy tonttia tai kohtuullista kiinteistöä yrittäjien tarpeisiin. Illallistakaa samaan aikaan jonkun ison toimijan piikkiin kalaa ja punaviiniä ja todetkaa, että tontti, kiinteistö ja jopa asiakkaita löytyy. Todetkaa tämän jälkeen, ettei mitään ole sovittuna etukäteen, mutta että iso toimija on pientä luotettavampi.

5. Tehkää kustannusvertailu oman ja ostetun palvelutuotannon välillä. Älkää huomioiko omissa laskuharjoituksissanne hallinto- tai kiinteistökustannuksia tai vertailussa esim sitä, että tila- ja henkilöstövaatimukset ovat privaattisektorilla korkeammat. Älkää myöskään esim kotipalvelussa huomioiko, paljonko asiakkaan luona ollaan työntekijöiden työajasta.  Todetkaa itse olevanne halpoja ja pk-yrityksen  kallista ja tuottakaa itse.

6. Kauhistelkaa hoiva-alan pk-yrittäjän uutta autoa, jos se on jokin muu kuin Skoda, Toyota tai Volkswagen. Todetkaa, että yrittäjä tienaa liikaa ja pyytäkää hänet hinnanalennusneuvotteluin. Todetkaa lopuksi, että yritys tekee liikaa voittoa (kouluttaakseen, kehittääkseen, varautuakseen pahaan päivään) ja tehkää päätös, että tuotatte jatkossa ko. palvelun itse. Muistuttakaa muutamia poliitikkoja kehumaan, että kunta lisäsi työpaikkoja, mutta varoittakaa kertomasta, että päätös lisäsi menoja ja vähensi tuloja.

7. Tehkää joka asiasta arvovaltakysymys. Korostakaa asemaan perustuvaa valtaanne joka välissä ja käyttäkää sitä väärin. Tehkää kaikkenne sen eteen, että pk-yrittäjälle tulee erittäin selväksi, että vain teidän ylhäisestä armostanne hän saa tuottaa palveluja kunnalle ja te maksatte ihan omilla rahoillanne hänen laskujaan. Tuottakaa lopulta palvelut itse, kun yrittäjä toteaa hänkin ihmisarvon ansaitsevansa ja lopettaa yritystoiminnan, myy sen tai siirtää sen muualle.

8. Pykätkää pystyyn kehittämishanke, jonka virallinen tavoite on edistää yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Pitäytykää kuitenkin tiukasti todellisessa tavoitteessa onkia kehittämishankkeen kautta yritysten ideat kunnan omaan tuotantoon, vahvistaa edelleen julkisen sektorin asemaa ja varoa ennen kaikkea sitä, ettei yritysten asema palvelumarkkinassa ainakaan vahvistu alueellanne. Todetkaa hankkeen loppuraportissa hankkeen tulokset niin loistaviksi, että levitätte jatkohankkeessa niitä hyvinä käytäntöinä muualle Suomeen.

9. Kilpailuttakaa puitesopimuksen piiriin 17 hoivayritystä ja ylpeilkää alueenne kiinnostavuudella, kun niin moni jätti tarjouksen kisassanne ja niin monta valittiin. Älkää kuitenkaan koskaan ostako keneltäkään mitään, koska puitesopimushan ei siihen velvoita.

10. Kun tahallinen tai ymmärtämätön toimenpiteenne, sen laatu tai puute on pääsyy hoivayrityksen kuolemiseen ja tästä teille joku huomauttaa, pudistelkaa osanottavasti päätänne ja huokaiskaa syvään ”Yrittämisessä on ne riskinsä” ymmärtämättä, että olitte itse se suurin riski.

Tässä näitä muutama. Kuoleeko pk-yritys näihin tappoyrityksiin? Onneksi erittäin harvoin. Tehohoitoa joskus tarvitaan, mutta yritykset säilyvät hengissä siksi, että niitä johtavat nämä hoivayrittäjät. Rakastan omaa työtäni eniten juuri siksi, että arvostan sitä käsittämätöntä sitkeyttä, rohkeutta, nöyryyttä ja työntekovalmiutta jota näistä hoiva-alan pk-yrittäjistä löytyy. Usko tai älä, mutta erittäin vaikeissakin tehohoitokonsultoinneissakin koen paljon kiitollisuutta siitä, että saan auttaa juuri heitä. Ovat he sissejä!

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone