Hyvää Yrittäjän aamua, päivää, iltaa ja yötä 24/7//365!

Yritteliäistä vuorokautta tänään + 364 muuna vuoden vuorokautena kollegoille, asiakkaille ja yhteistyökumppaneille!

”Hylje päätti alkaa yrittäjäksi. Hän ei kuitenkaan halunnut olla toisten yrittäjien kanssa liikaa tekemisissä, vaan keskittyä omaan businekseensa. Kollegat houkuttelivat yrittäjä-Hyljettä start-up saunoihin, yrittäjätreffeille ja verkostogaaloihin, mutta Hyljettä ei napannut. Lopulta hän antoi periksi ja alkoi vastoin tapojaan käyttämään yhä enemmän aikaansa aamu- ja iltapäiväkahveihin, lounaisiin ja dinnereihin muiden kanssa. Hylkeen kuolemaksi koitui lopulta liiallinen verkostoituminen.”

Yllä oleva koomikko Matti Patrosen mukaeltu tarina muistuttakoon meitä näinä verkostoitumisen mahdollisuuksien ja uhkien aikoina tekemään aina Hankalat Asiat Heti Aamusta ja kysymään kalenteri- ja muita valintoja tehdessä itseltämme kolme kysymystä: 1. Lisääkö tämä kalenterimerkintä kassavirtaani? 2. Parantaako tämä kalenterimerkintä katettani? 3. Lisääkö tämä kalenterimerkintä hyvinvointiani? HAHA-menetelmällä ja em. kolmella periaatteella pääsee Yrittäjänä jo varsin pitkälle ja kalenteriinkin jää tilaa itselle ja perheelle.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone

Myy SOTE-yritys ennen marraskuuta, jos haluat päättää sen myynnistä itse

Olen miettinyt tämän blogin julkaisemisen järkevyyttä koko kesän, mutta ehkä on paikallaan jatkaa matkaa riskinottotiellä ja kirjoittaa suoraan pari riviä yrityskauppamarkkinoiden kuumimmasta puheenaiheesta. Moni myyntiä pohtiva yrittäjäomistaja tai kolmannen sektorin toimija on ollut yhteydessä viime kuukausina allekirjoittaneeseen siitä, milloin SOTE-yrityskauppoja rajoittava laki olisi tulossa voimaan.

Viimeisin huhu kertoo, että lakiehdotukseen ei tule lukuisista sitä kritisoineista asiantuntijalausunnoista huolimatta muutoksia poliittisen paineen vuoksi, vaikka maassa on porvarihallitus ja että laki astuisi voimaan marraskuussa. Sitä ennen allekirjoitetut kaupat eivät joutuisi Kilpailu- ja kuluttajavirastoon päätettäviksi, vaikka kauppojen toteutus olisi vasta myöhemmin.

Varsin vakava viestini myyntiä pohtivalle on, että jos haluat päättää itse voitko myydä ja kenelle yrityksesi, kiirehdi myyntiprosessiasi niin, että kauppakirjoissa on nimet seuraavan parin kuukauden aikana.

Kaikille lain voimaantuloa ajaville ja sitä kannattaville yhtä vahva viestini on, että tällä tempauksella te vain kiihdytätte pienten toimijoiden myyntiä isoille. Markkinoiden kehitystä ei rajoiteta yrityskauppoja näennäisesti rajoittamalla vaan tilaajapolitiikalla. Siihen on ja on ollut viimeiset 10 vuotta julkisella sektorilla kaikki mahdollisuudet hankintalakiversioista riippumatta ja sitä on saatu mitä on tilattu; isot toimijat markkinoille.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone

Ei ole perustuslain vastaista valita itse ruokakauppaa, energiayhtiötä, huoltoasemaa, teleoperaattoria eikä lääkäriä tai palvelukotia

Pöydällehän se jäi. Se #SOTE. Pakkoyhtöittämiseen liittyy perustuslaillista probleemaa. Ei yhtiöittämiseen vaan sen pakkoon. Siksi voi reilusti todeta, että vespa saattoi vähän keulia oikeallakin kaistalla ja tehdään tämä kohta uusiksi. SOTE syö suurimman osan yhteisistä rahoista, joten olisi silti jokaisen suomalaisen etu, että julkisen sektorin palvelutuotannon kustannukset olisivat läpinäkyviä ja vertailukelpoisia esim. yhtiöittämisen kautta. På finska = samalla määrällä rahaa voitaisiin tuottaa enemmän palveluja, mikä näkyisi nykyistä useammalle suomalaiselle nopeampana hoitoon pääsynä. Mikään ideologia ei ole niin ylivoimainen, että sille sopiva palvelutuotanto voi maksaa ihan mitä vaan.

Valinnanvapauteen liittyvät ongelmat eivät ole SOTE-sopassa perustuslaillisia vaan ideologisia. Ei ole perustuslain vastaista valita kenellä lääkärillä käy, minne palvelukotiin mummi ja pappa menevät, minkä teleoperaattorin valitsee, käykö Cittarissa vai Prismassa, keneltä tilaa sähkön ja missä autonsa tankkaa.

Ei ole myöskään perustuslain vastaista pitäytyä SOTE-sopan kommentoinnissa faktoissa, mikäli on PISA-maassa koulunsa käynyt. Toisinaan minusta olisi kovin hyvä ajatus, että vaalien lisäksi eduskuntaan olisi yleissivistyksen tasoa mittaavat pääsykokeet tai edes joku JAA vai EI -valmennuskurssi sisäänvalituille. Jos et tunne perustuslakia, älä ihan jokaisessa itsellesi hankalassa kohdassa vetoa siihen fiilispohjalta. Tämä ihan kaikella rakkaudella faktojen ja ideologisten fiktiofiilisten sekoittajille.

Lopuksi: SOTE-uudistusta on vatuloitu jo ainakin 8 vuotta. Sinä aikana on tuhlattu miljoonia euroja & tunteja. On pakkokirjoitettu niskahartiaolkapäät sairauslomille tuhansia pääsääntöisesti lukemattomia kartoitusselvitysraportteja hyllyt, kovalevyt ja pilvet täyteen. Olisiko ”jo nyt” aika keittää soppa kypsäksi ja siirtyä vaikka KOULU-menun pariin? KOULU-päämenussa tarjolla hometta, liian suuria ryhmäkokoja ja PISA-laskua seuraavan 10 vuoden lehmänkaupparosesseihin.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone

Esitykset kilpailulain ja yrityskauppavalvonnan muutoksiksi SOTE-yritysten osalta

SOTE-yrityskauppamarkkinoita ja Myyjien mieltä on lähipäivinä kuumentanut virkamiestyönä tehty väliaikainen säännösesitys, jonka mukaan käytännössä poistetaan sote-alan yrityskaupoilta nykyään laissa oleva 20 mEUR liikevaihtokynnys kokonaan siten, että kaikki SOTE-alan yrityskaupat on ilmoitettava Kilpailu- ja kuluttajavirastolle. Lisäksi KKV:n ensivaiheen käsittelyaikaa pidennettäisiin sotekaupoissa 45 päivään.

Toimialalla viimeisen viiden vuoden aikana 96 yrityskauppaa nimenomaan pk-yritysten Myyjien toimeksiantamana kommentoin esitystä pk-yritysten omistajien näkökulmista.

1. Suomessa on elinkeinovapaus. Olitpa yrittäjä tai et, miltä tuntuisi alistaa autosi tai asuntosi myynti viranomaistaholle, kun kyseessä olisi koko auto- tai asuntokauppamarkkinaan varsin vähän vaikuttava kauppa? Tätä ovat monet SOTE-yritysten omistajat viime päivinä miettineet. Miksi heidän omistamien yritysten myynti pitäisi alistaa KKV:lle, mutta kunnalle siivous- tai ateriapalveluja myyvän yrityksen ei?

2. Ymmärrän huolen markkinoiden keskittymisestä, mutta jos sellaiseen vedotaan, olisi hyvä vedota faktoihin (tutkimus tai selvitys) populistisen mielikuvan sijaan. Millä SOTE-palvelujen segmentillä on todistetusti huolestuttavaa keskittymistä? Käsitykseni mukaan monilla muilla toimialoilla on paljon enemmän todistetusti huolestuttavaa keskittymistä, mutta ei niiden toimialojen kauppojen rajoittamisesta kanneta huolta. Miksi?

3. SOTE-markkinoiden kehittymistä ohjaa omistusta enemmän SOTE-palvelujen tilaaja. Suurin ostaja on julkinen sektori, joka on määrätietoisesti viimeiset 10 vuotta kilpailuttanut lähes kaikki SOTE-palvelut siten, että hinnan painoarvo on ollut 70% ja laadun 30%. Jos pk-yrittäjällä on Pappalassaan 15 tehostetun palveluasumisen paikkaa ja Kimalaisella tai WantToDolla valtakunnallisesti 3000 vanhusten tehostetun palveluasumisen paikkaa, niin varsin vähäisellä arkijärjen määrällä voimme päätellä, että 3000 petipaikan omistaja voi tarjota yhden hoivapaikan edullisemmin kuin 15-paikkainen, kun hinta on tarjousvertailussa ratkaisevin kriteeri. Markkinoita ohjataan hankinta- ja tilaajapolitiikan kautta, ei yrityskauppoja rajoittamalla. Fakta on myös se, että isot toimijat kasvattavat kapasiteettiaan orgaanisen kasvun kautta yrityskauppojen kautta tapahtuvaa kasvua nopeammin.

4. KKV on hiljattain hyväksynyt isoja SOTE-kauppoja ja ei olisi käsitykseni mukaan muuttamassa hyväksymiskriteereitään. Tällöin kaikki yrityskaupat kuitenkin hyväksyttäisiin. Eli ihan en nyt näe, miten tämä hyväksyttämisprosessi vaikuttaisi lopulta yhtään mihinkään muuhun, kuin että Myyjälle (ja KKV:lle) tulisi tästä ylimääräistä työtä ja erittäin paljon lisästressiä muuten ihan tarpeeksi stressaavan myyntiprosessin päälle. Lähes sata pk-yritysten kauppaa kätilöineenä uskallan sanoa, että jotain ymmärrän myyvien pk-yrittäjien mielenmaisemasta näissä prosesseissa.

5. Porterilaisen ajattelun kannattajana muistutan, että toimialojen kehittymisillä on taloustieteessä tietyt lainalaisuudet. Vapautuvaan markkinaan syntyy paljon pieniä yrityksiä, sitten yrityskoot kasvavat, yrityksiä ostetaan ja markkina konsolidoituu jonkin verran, mutta koko ajan syntyy myös uusia, erikoistuneempia pk-yrityksiä. SOTE-markkinankin kohdalla on kyse siten normaalista toimialan kehittymisestä, vaikka suurimpana asiakkaana on julkinen sektori.

SummaSummarum: Eiköhän säilytetä jatkossakin SOTE-yrittäjien valinnanvapaus päättää ilman viranomaisapua, myyvätkö yrityksensä, kenelle myyvät ja milloin myyvät ja syynätään vaan isot kaupat. Julkisen sektorin tilaajaa kannustan hankkimaan palvelut siten, että pienilläkin toimijoilla on mahdollisuus tarjota ja pärjätä vertailussa. Sellaisen väittäminen, että hankintalaki estää tai vaikeuttaa palvelujen ostoa pieniltä toimijoilta on sekä älyllistä että pragmaattista laiskuutta. Ollaan iloisia siitä, että yksityinen sektori on tuonut tälle budjettisyöjätoimialalle paineen aikuisten oikeasti miettiä, laskea ja vertailla sitä, paljonko SOTE-palvelujen tuottaminen maksaa. Jo on Ystävät Hyvät aikakin!

Reipasta SOTE-kevättä kaikille! Sää kylmä, SOTE kuuma.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone

Kuntoutussäätiön toimitusjohtaja Soile Kuitunen: Vaikuttavuus auttaa löytämään isomman merkityksen

Moni organisaatio mieltää tehtäväkseen tuottaa palveluita ja tuotteita. Ihan hyvä näin. Mihinkään kovin suureen onnistumiseen tällä harvoin kuitenkaan päästään. Kuluttajille ei riitä tuote tai palvelu, joka on ”ihan kiva”, mutta jonka arvo elämäntyylille, arjelle tai identiteetille on olematon tai epäselvä.

Astetta korkeammalle tasolle siirrytään, kun aletaan puhua yhteiskunnallisista tavoitteista tai päämääristä. Niitä voi olla myös yrityksillä. Vaikuttavuus voi olla sitä, että hiilidioksidipäästöt pienenevät, nuorten syrjäytyminen vähenee, ihmiset kuntoutuvat työhön.

Monelle yritykselle ajatus on outo. Vastalause tulee nopeasti: osakeyhtiölaissa yrityksillä ei ole kuin yksi tavoite – voiton maksimointi osakkeenomistajille (jollei yhtiöjärjestyksessä muuta määrätä).

Miksi yhä useammat yritykset sitten puhuvat yhteiskunnallisesta arvosta, muutoksesta, jota ne haluavat omalla yritystoiminnallaan aikaansaada?

”Olemassaolomme tarkoitus on saada ihmiskunta ulos liikkumaan”, toteaa Lappsetin toimitusjohtaja Tero Ylinenpää. SavetheCin yritysideana on mahdollistaa purjehtimisharrastus kestävällä tavalla. Vanhoista purjekankaista ommellaan desingtuotteita. Vanhaa kierrättäen pienennetään ympäristökuormitusta.

Työskentelin joskus yksityisessä konsulttiyrityksessä, jonka tehtävänä oli auttaa julkista sektoria uudistumaan. Erään toisen konsulttitoimiston tehtävänä on puolestaan ”suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan pelastaminen”.

Kaikki nämä yritykset ovat osakeyhtiöitä, joita sääntelee Suomen osakeyhtiölaki ja hyvä hallintotapa.

Onko tällaisten yhteiskunnallisten päämäärien tavoittelu utopistista ja viekö sen painopisteen väärään suuntaan? Väitän, ettei vie, missään tapauksessa. On ymmärrettävä, että yrityksen liiketoiminnan on aina oltava taloudellisesti kannattavaa. Se on yhtä tärkeä elinehto kuin ihmiselle hengittäminen.

Mutta yhteiskunnallisen tavoitteen yhdistäminen liiketoimintaan voi tuottaa paljon hyvää. Se voi rakentaa yrityksen hyvää ja kiinnostavaa brändiä. Se voi olla ansaintamalli, jossa osa liikevoitosta käytetään vaikkapa ympäristön tai oman henkilöstön hyväksi.

Parhaimmillaan yhteiskunnallinen tavoite sitoo yrityksen osaksi sen toimintaympäristöä, osaksi isompaa tarinaa, joka auttaa työntekijöitä ja johtoa näkemään työnsä laajemman merkityksen.
Pätee vanha viisaus: ajanko bussia, vai näenkö tehtäväkseni auttaa ihmisiä pääsemään koteihinsa, työhönsä ja harrastuksiinsa turvallisesti.

Yhteiskunnallisia asioita edistävässä yrityksessä ajatus voisi mennä vaikka näin: tarjoan näitä palveluita, jotta asiakkaani saavat asiansa reilaan, työllistyvät tai pääsevät koulutukseen. Palveluni auttaa heitä tulemaan yhteiskuntakelpoisiksi ja osallisiksi.

Siinä kiteytyy vaikuttavuuden ydin – yhteiskunnallinen muutos.

Toimitusjohtaja Soile Kuitunen, Kuntoutussäätiö

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone

Maksaisitko 1000€/kk ikäihmisten tehostetusta palveluasumisesta saamasi palvelusetelin päälle?

Allekirjoittaneen harventuneesta SOTE-kommentoinnista ja bloggailutauosta ollaan oltu huolissaan. Olen kevään ja syksyn keskittynyt enemmän taustavaikuttamiseen kuin julkiseen kirjoitteluun, mutta tässäpä nyt melko suorasanaista pohdintaa ikäihmisten tehostetun palvelusetelin arvosta Hämeenlinnassa.

1. Ikäihmisten tehostetun palvelusetelin arvo on ollut Hämeenlinnassa n. 70€/vrk.
2. Muutama kk sitten toteutetussa ko. palvelun kilpailutuksessa tuottajien keskihinta oli n. 120 €/vrk. Sattuneista syistä Hämeenlinnassa ei ole juurikaan käytetty tehostetun palveluasumisen palveluseteliä, koska maksettavaa itselle jäisi n. 50€/vrk eli 1500 €/kk. Ihan kaikki hämeenlinnalaiset ikäihmiset eivät taida olla vuorineuvoksia tai hyvin menestyneitä yritysjohtajia.
3. Ikäihmisten lautakunta päätti hiljattain korottaa tehostetun palveluasumisen palvelusetelin arvoa ja se on jatkossa 92 €/vrk. Edelleen seteliä käyttävän omasta kukkarosta jää maksettavaksi 1000€/kk, mikä on vieläkin kohtuuton summa suurimmalle osalle ikäihmisiä.

Johtopäätös: Ikäihmisten tehostetun palveluasumisen setelin edelleen matala arvo Hämeenlinnassa rajaa voimakkaasti sitä joukkoa, joka voi sitä oikeasti hyödyntää.

Allekirjoittanutta pohdituttaa, paljonko on Hämeenlinnan kaupungin oman tehostetun palveluasumisen vrk-hinta? Voin lyödä isosta summasta vetoa, että mikäli hinta on laskettu oikein (mm. hallinto- ja kiinteistökulut jyvitetty hintaan), se on huomattavasti suurempi kuin markkinoiden keskihinta 120 €/vrk. Veikkaukseni on, että HML kaupungin oma tuotanto on vähintään 40€/vrk kalliimpaa kuin markkinoiden keskihinta.

Miten tämä hyvät päättäjät ja virkamiehet voi olla näin vaikeaa STM:n Palvelusetelipilottikaupungissakin? Laittakaa sähköisen setelin arvoksi vähintään 110 €/vrk, niin ikäihmiset alkavat olla tasavertaisessa asemassa valinnanvapauden suhteen ja tuottajatahojen (julk+yks+kolmas) kesken alkaa tulla aitoa kilpailua siitä, kuka asiakkaat saa.

Uskon 100% siihen, että tällä mallilla saataisiin nimenomaan tämän palvelun vuosikustannuksia HML:ssa tippumaan. Mikäli asiakas lisäksi haluaa, että paplarit laitetaan päähän aamuisin, kynnet lakataan ja lounaalla nautitaan shampanjaa, siitä voi kukin kykynsä mukaan maksaa vaikka 30-100€/vrk ns. normitason päälle.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone

Skarpatkaa asiakkaan arjen viestinnässä, TOP10-soteyritykset!

Avaa lompakkosi. Ei, en kysy, paljonko sinulla on siellä minkä maan valuuttaa näinä euron heikkoina hetkinä. Enkä sitäkään, montako luottokorttia sinulla on. Olen kiinnostunut kanta-asiakaskorteistasi. Kyllä, kuulit ihan oikein, kanta-asiakaskorteistasi! Etukäteisveikkaukseni on, että sinulla on siellä vähintäänkin Plussa, S-Etukortti, Pins-kortti sekä Stockan kanta-asiakaskortti. Lidlin korttia ei sinulla onneksi ole, koska slimmattu Lidl ei ylläpidä mitään joutavaa.

Tunnemme kuluttajina melko hyvin päivittäistavarakauppamme, vaikka emme siinä busineksessa töitä tekisikään. Meillä on selkeä mielikuva, mikä tavara- ja palveluvalikoima sekä laatu- ja hintataso on vaikkapa Stockalla, Prismassa ja Lidlissä, miten ne eroavat toisistaan ja valikoimme taloustilanteemme, tarpeidemme, sijaintimme ja asiakaspalvelun mukaan sen, missä kaupassa käymme.

FullSizeRender_1
Mutta millainen palvelu-, laatu- ja hintamielikuva meillä on sote-alan ammattilaisina erityisesti isoista toimijoista? Miten Attendon, Mehiläisen ja Pihlajalinnan palvelujen sisällöt, laatu ja hinta eroavat toisistaan? Tai Esperin, Mikevan, Mainio Vireen ja Coronarian? Osaammeko edes toimialan asiantuntijoina sanoa, miksi samoista sertifioiduista laatujärjestelmistä huolimatta mielikuvamme hoivaoperaattorista voi olla samankin brändin alla hyvinkin vaihteleva yksiköittäin?

Mikäli olisin ison sote-yrityksen viestintäjohtaja, miettisin viestintää soten moniulotteisen asiakkuuden kautta. Mitä haluamme viestiä palveluistamme poliitikoille ja virkamiehille, mutta ennen kaikkea palvelujen käyttäjille ja heidän omaisilleen? Kun katson isojen sote-yritysten verkkosivuja, on niissä tapahtunut paljon kehittymistä vime vuosina, mutta enemmänkin voisi.

Suurta yleisöä = palvelujen käyttäjää ja mitä todennäköisemmin yhä useammin tulevaisuudessa  sen palvelujen valitsijaa ei kiinnosta yrityskauppauutiset tai ns. busines-to-businesviestintä, vaan Sari Sairaanhoitajan, Aatu Asiakkaan, Diana Dementikon jne arki ja juhla vaikkapa palveluoperaattorin hoivakodissa. Asiakkaan arjen = elämän sanoittamisessa ja kuvittamisessa on jokaisella isolla toimijalla paljon vielä parantamisen varaa.

Miksikö paasaan tällä kertaa tästä? Siksi, että pärjäisitte pk-yrityksille, kun asiakkaan valinnanvapaus koittaa. Elämän makuisesta elämästä viestimisen pk-yritykset osaavat isoja toimijoita paremmin. Huomattavasti paremmin.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone

Paljon hyvää sotessa

Sote-uudistuksen raamit saatiin ratkaistua noin kymmenen vuoden selvitysmaratonin päätteeksi ankarassa loppukirissä, jossa oli tönimistäkin havaittavissa. Maalin kuitenkin päästiin ja ajatukset ovat soten seuraavissa välierissä, joissa raamiratkaisut konkretisoituvat. Peruskestävyyttä ja kiriherkyyttä tarvittaneen välierissäkin, mutta kyynärpäätaktiikan toivoisi pysyvän oppositiokatsomon puolella.

Sote-uudistuksessa on paljon hyvää. Vaikka sote-alueiden optimaalisesta määrästä käytiin ja käydään kovaakin keskustelua, on 15 alueen malli varmasti nykyistä 150 parempi. Vielä parempana tuloksena näen kuitenkin hallitun valinnanvapauden niissä sote-palveluissa, joihin se aidosti sopii.

Se, että asiakas voi valita tarvitsemansa palvelun julkisen, kolmannen ja yksityisen sektorin tuottajilta, tulee kehittämään sosiaali- ja terveyspalveluja nopeammin kuin mikään hallinnollinen uudistus.

Onhan se nyt kovin kummallista, että esimerkiksi koko ikänsä vanhempansa tunteneet ja heitä niin pitkään kuin mahdollista kotona hoitaneet lapset voivat välillä hyvin vähän vaikuttaa siihen, mihin vanhustenhoidon yksikköön heidän vanhempansa menevät.

Osaa tuottajista asiakkaan valinnanvapaus pelottaa. Vähenevätkö palvelujemme käyttäjät? Pitääkö meidän markkinoida palvelujamme? Joudummeko muuttamaan toimintatapojamme? Onko palveluprosessimme, asiakastyytyväisyytemme ja kustannusrakenteemme kilpailukykyinen suhteessa kilpailijoihin? Nämä ovat minusta erittäin tervetulleita pohdintoja, koska näen jokaisen kysymyksen parantavan soten tuottavuutta ja säästävän siten yhteisiä rahoja.

Sote-palvelujen käyttäjäasiakkaalle ei ole tärkeintä se, onko tuottaja julkisen, yksityisen vai kolmannen sektorin toimija. Asiakkaalle – sinulle ja minulle – on tärkeintä se, että saamme tarvitsemamme täsmä- tai kokonaispalvelun kohtuullisella aikataululla kohtuullisin kustannuksin ystävällisen ja asiantuntevan asiakaspalvelun kera.

Suomesta löytyy onnistuneita esimerkkejä muiden toimialojen avaamisesta kilpailulle. Telemarkkinakaan tuskin olisi kehittynyt nykyiselle tasolle, mikäli se olisi säilynyt valtio- ja aluejohtoisena.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone

Jos verotietolistat herättävät kateutta, perusta, kehitä ja myy sote-alan yritys!

Tämän viikon maanantai on taas se päivä, kun suomalaisten kateuskertoimet ovat huipussaan. Sen sijaan, että katsoisimme verotietoja sillä asenteella, että iloitsisimme jonkun menestyksestä tai käyttäisimme niiden tietoja ehkäpä omien taloudellisten tavoitteiden motivaattoreina, vuodatamme katkeria kateuden kyyneleitä verotietojen äärellä.

Seikka, jota ns. suuri yleisö ei useinkaan ymmärrä eikä voikaan ymmärtää, on soten toimialasta johtuva yrittäjäriski ja yrittämisen 24/7 luonteisuus. Erityisesti yli 10 vuotta sitten perustaneet hoivayrittäjät eivät perustaneet yrityksiään tavoitteenaan rikastua tai myydä yritykset. Yrittäjistä suurin osa on aikoinaan tehnyt miljoonavelat hoivakiinteistöjä rakentaessaan, moni raatanut itsensä alkuvuosina totaalisen uupumisen partaalle ja ollut vuositolkulla 24/7  yrityksensä tavoitettavissa. Media on unohtanut muutamien kymmeniä miljoonia euroja sote-yrityskaupoissa ansainneiden myyjien kohdalla kertoa, että suurin osa kauppahinnasta saattoi tulla erittäin hyvällä paikalla sijainneesta arvokiinteistöstä vaikkapa isoissa lääkärikeskuskaupoissa ja pienempi osa itse sote-yrityksestä.

Riskit ja työn 24/7-luonteisuuden voi ymmärtää vain toinen yrittäjä. Joskus olemme myyjien kanssa koittaneet arvioida, millainen tuntipalkka esim. 17 yrittäjävuoden ylityötunneista riskilisillä yrityskaupan myötä tulee ansaituksi. Voin kertoa, ettei olisi kannattanut laskea. Monilla  myyjillä on suorastaan järkyttävät vieroitusoireet siitä, että riski on kaupan jälkeen harteilta pois, eikä tarvitse olla koko ajan tavoitettavissa. Muutos on usein positiivinen shokki myös perheelle.

Useissa kymmenissä sote-alan yrityskaupoissa mukana olleena ja monien asiakkaiden verolistoille pääsystä ja siellä vuodesta toiseen pysymisestä tietoisena ja iloisena jaksan ihmetellä  erityisesti soten yrityskaupoissa ansainneiden kadehtimista ja jopa syyllistämistä. Kun ICT-alan yrittäjä myy yrityksensä, hänen on jopa Suomessa sallittua ostaa Tesla tai Porsche, kun taas hoivayrittäjä miettii, uskaltaisiko vaihtaa edes auton värin iloisen punaiseen. Teknologia-alan yrittäjää pidetään sitä kovempana jätkänä, mitä korkeammalla hän verolistalla keikkuu ja häneltä kysellään, miten lyhyen kilpailukiellon hän sai neuvoteltua ja milloin hän perustaa seuraavat yritykset. Toivoisin ICT-alan yrityskauppakulttuurin jalkautuvan sote-yritysrintamalle ainakin sarjayrittäjyyden muodossa. Hukkaamme valtavan määrän henkisiä, ammatillisia ja taloudellisia resursseja, mikäli yrityksen myyneistä sote-yrittäjistä kukaan ei tee toista ja kolmatta kierrosta yrittäjyydessä kilpailukieltojensa jälkeen. Onneksi tähän on pientä muutosta näkyvissä.

Mikäli koet kateutta sote-yrittäjän pääsystä verolistoille, perustapa oma sote-alan yritys. Käy läpi sote-yrittämisen lupaviidakko, menesty kilpailutuksissa, etsi ja löydä sopiva tontti, rakennuta muutaman miljoonan kiinteistö, hanki toimilupa, rekrytoi osaava ja pysyvä henkilöstö, pärjää kiristyvässä kilpailussa ja kuntien poukkoilussa, pidä asiakkaat ja omaiset tyytyväisinä ja myy sitten yritys. Niin heleppoa se on.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone