Kuntoutus, sote ja ihminen

Suomeen valmistellaan jättiläismäistä muutosta. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiat siirtyvät kunnilta itsehallintoalueille. Kunnat muuttuvat elinvoimayksiköiksi. Epäilemättä ne edistävät jatkossakin hyvinvointia ja terveyttä, mutta ilman sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämis- tai tuottamisvastuuta.

Miten käy kuntoutuksen? Kuntoutus on kaikessa rahoitus-, vastuu-, järjestämis- ja tuottamiskysymyksissään melkoinen tilkkutäkki. Se kattaa lääkinnällisen, ammatillisen ja sosiaalisen ulottuvuuden. Kuntoutus on seinissä ja rakenteissa ympäri Suomen, mutta yhä enemmän mikä tahansa kaupunkiympäristö on kuntouttava. Raskas laitos- ja internaattipainotteisuus ohenee koko ajan, ja kuntoutus muuttuu ajasta ja paikasta riippumattomaksi.

Kun kuntoutus yhteiskunnallisena ja inhimillisenä investointina on näin moniulotteinen, tuntuu melko kunnianhimoiselta toteuttaa ”kuntoutuksen kokonaisjärjestelmän uudistuksen toimeenpano”, kuten hallitusohjelma lupaa. Tekisi mieli sanoa, että kuntoutusta kannattaa lähestyä hieman toisesta tulokulmasta. Integroida se sote-uudistukseen, itsehallintoalueiden muodostamistyöhön, ja kuntien tulevien tehtävien pohdintaan. Kuntoutusjärjestelmän kokonaisuudistus ei ole mitään, jos se ei ole mukana edellä kuvatuissa isoissa muutosprosesseissa, parlamentaaristen ja virkamiestyöryhmien agendoilla.

Kuka kuntoutuksen äänitorvena sitten toimii, ja huolehtii siitä, että yli kahden miljardin arvoinen hyvinvointi-investointi jäsentyy tarkoituksenmukaisella tavalla rakenteita uudistettaessa, valtaa jaettaessa ja vastuista päätettäessä? Kuntoutusalan toimijakenttä on hyvin heterogeeninen. Se kattaa miljardibusinessta pyörittävät globaalit pörssiyhtiöt, pienet mutta vaikuttavuudeltaan isot järjestöt, säätiöt ja muut yhteiskunnalliset yritykset, kuntoutuksen rahoittajat, kehittäjät, kuntoutujat. Kenen ääni neuvottelupöydissä kuuluu, kun kuntoutusta asetellaan muuttuneessa rakenteessa uuteen kuosiin?

Kuntoutusasioilla on ollut kansallinen neuvottelukunta, jonka toiminta päätettiin lakkauttaa. Sen toimivuudesta ollaan montaa mieltä. Oltiinpa aikaansaannoksiin tyytyväisiä tai ei, hyvää on ollut se, että keskeisiä kuntoutuksen toimijoita on aika ajoin kokoontunut yhteen.  Nyt kenttä on tältäkin osin avoin. Erilaisia verkostoja kokoontuu ja kootaan, se on hyvä, mutta ehkä tarvetta on myös ministeriövetoiselle tai parlamentaariselle ryhmälle ja valmistelulle.

Itsehallintoalueita koskevassa valmistelutyössä hirvittää se, että kuntien edustusta keskeisimmissä valmisteluelimissä ei ole. Kun kuntoutuksesta puhutaan, on sama huoli – saadaanko valmisteluun kaikki ne tahot, joilla on osaaminen ja intressit tehdä suomalaisesta kuntoutusjärjestelmästä vaikuttavampi, tehokkaampi ja kestävämpi? Entä muuttuuko järjestelmämme sellaiseksi, että se mahdollistaa elämänhallinta- ja hyvinvointiloikan kaikista tärkeimmille – kuntoutujille?

Soile Kuitunen
Toimitusjohtaja, valt.tri.
Kuntoutussäätiö

 

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone

Vielä on tilaa hoivayrittäjille

Yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelujen markkinat ovat viimeisten kymmenen vuoden aikana keskittyneet jonkin verran isoille toimijoille.

Tämä luonnollinen minkä tahansa toimialan kehitys ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö markkinoilla olisi tilaa edelleen myös mikro- ja pk-yrityksille. Tarjottavan palvelun, asiakaskohderyhmän ja markkina-alueen valitsemisen kanssa on kuitenkin oltava huomattavasti aiempaa huolellisempi.

Isoja toimijoita kiinnostavat pääsääntöisesti palvelutuotannossakin suurten kohderyhmien helposti konseptoitavat ja monistettavat palvelut. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat vanhusten, mielenterveyskuntoutujien ja vammaisten ympärivuorokautiset asumispalvelut, joista erityisesti vanhusten asumispalvelu on erittäin kilpailtu markkina.Tilaajien kilpailuttaessa näitä palveluja siten, että hinnan painoarvo tarjousten vertailussa on yleensä 70– 80 ja laadun 20– 30 prosenttia, on pk-yrityksen nykyään kohtalaisen vaikea pärjätä yksittäisenä yrityksenä isojen toimijoiden joukossa, joilla on kymmeniä toimipaikkoja ja siten väistämättä suuruuden ekonomian etua muun muassa hallinnon järjestämisessä.Missä sitten on tilaa toimintaansa laajentaville ja uusille hoivayrittäjille? Sitä on lähes kaikkien asiakaskohderyhmien ennaltaehkäisevissä ja kuntouttavissa avopalveluissa, palveluissa joita palvelujen käyttäjäasiakkaan on mahdollista tulevaisuudessa ostaa yhä enenevissä määrin palveluseteleitä hyödyntäen, lasten ja nuorten hoiva- ja hyvinvointipalveluissa sekä toimivaa teknologiaa tuloksellisesti hyödyntävissä palveluissa.Lisäksi markkinarakoa löytyy korkeatasoista erityisosaamista vaativien pienten kohderyhmien palveluissa, jotka eivät markkinan pienen koon vuoksi kiinnosta isoja toimijoita.

Alueelliset erot Suomen hoivapalvelumarkkinoissa ovat suuret. Joillakin alueilla esimerkiksi palveluseteli on ollut käytössä niin pitkään, ettei sen kautta voi enää markkinoille päästä yhtä helposti kuin palveluseteliä vasta käyttöönotettavilla alueilla tai yksityistä päivähoitoa on tarjolla jo riittävä määrä.Satakunta on uusien hoivayritysten näkökulmasta vielä melko neitseellistä aluetta eri asiakaskohderyhmien avopalveluissa, päivähoidossa, lasten ja nuorten monipuolisissa hyvinvointipalveluissa sekä palvelusetelin hyödyntämisessä.Henkilökohtaisesti odotan reipasta vauhtia palvelusetelin käyttöönotossa ja yksityisen päivähoitomarkkinan avautumisessa. Esimerkit Jyväskylän merkittävistä kustannussäästöistä muun muassa palveluseteliä ja yksityistä päivähoitomarkkinaa hyödyntäen ovat erittäin rohkaisevia meille kaikille.Satu Ahlman, toimitusjohtaja, Ahlman & CO Development Oy

Kirjoitus on julkaistu Satakunnan Kansan Vieraskynässä 7.8.2015

 

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone

Etsitään kaukoputkella hoiva-alan pk-sarjayrittäjää

Kun teknologia- tai ohjelmistoalan yrittäjä tekee yrityskaupat, hän pyrkii neuvottelemaan kilpailukiellon mahdollisimman lyhyeksi ja hänellä on mielessä jo useampi uusi yritys, jotka hän tulee perustamaan. Kun hoiva-alan pk-yrittäjä tekee yrityskaupat, hän pyytelee lähes anteeksi kauppaansa ja sijoittaa rahansa usein asunto-osakkeisiin. Hoivayrittäjyyden toimialalta puuttuu täysin kulttuuri, joka kannustaisi yrittämisen kakkoskierrokselle sijoittamaan osaamis-, kokemus- ja europääomia uusiin yritysideoihin.

Tarkastellessamme suurimpien sosiaali- ja terveysalan yritysten viimeisimpiä uudelleenjärjestelyitä, lähes kaikissa omistava johto on pysynyt pääomasijoittajien vaihdoksista huolimatta samoina. Osaamista, kokemusta ja euroja on haluttu sijoittaa yhä uudelleen kasvavaan toimialaan. Kun tarkastelen sekä omia että kollegoiden tekemiä pk-yritysten järjestelyjä, arvioisin kymmenestä yrityksensä myyneestä ei eläkkeelle kaupan myötä siirtyvästä yrittäjästä vain yhden lähtevän uudestaan yrittäjäksi. Suurin osa näistä kakkoskierroksen yrittäjistä on miehiä.

 

Hoiva-ala on edelleen kasvava toimiala. Sieltä löytyy myös edelleen sellaisia alueita, erityisosaamista vaativia kapeita asiakas- ja palvelusegmenttejä sekä suuri määrä innovaatiomahdollisuuksia, joissa pk-yrittäjä voi menestyä erittäinkin hyvin. Olen huolissani ja surullinen siitä, että valtavan osaamis- ja kokemuspääoman hankkineet yrittäjät eivät ole tällä toimialalla kiinnostuneita sarjayrittäjyydestä. Kukaan yrityskehittäjä ei ole myöskään kiinnostunut heistä. Sarjayrittäjyyteen kannustava kulttuuri ja verkostot puuttuvat. Kehittämisyhtiöt, ELYt, uusyrityskeskukset, Finnverat, korkeakoulut ja muut eivät ole huomanneet myyjissä piilevää kakkoskierroksen kasvuyrittäjien potentiaalia.

Satakunnan hoivayrittäjyyskenttää yli 10 vuotta lähempää ja kauempaa tarkastelleena ja useita yrityskauppoja järjestelleenä haluan heittää maakunnan yrityskehitystoimijoille haasteen. Kun olitte edelläkävijöitä 2000-luvun alussa hoivayrittäjyyden kehittäjinä, voisitteko olla edelläkävijöitä myös kakkoskierroksen hoivayrittäjyyden kulttuurin luomisessa? Kyllä yrittäjät kakkoskierroksella ydinasiat jo osaavat, mutta tarvitsevat kannustusta ja verkostoja tuekseen. Minulla olisi muutama kandidaatti teille valmiina koekaniiniksi.

Satu Ahlman, myyntijohtaja
Ahlman & CO Development Oy

Blogi on julkaistu Satakunnan Kansan Vieraskolumnissa 14.5.2015

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone

Kilpailu on viesti

Esa Mutanen

Myönnän, isojen hankintojen kilpailuttamisessa on vallan tunnetta. Se tunne merkitsee minulle vahvaa onnistumisen mahdollisuutta. Tunteesta voi nauttia. Vallan kanssa on oltava tarkempana. Jos se alkaa viedä, on vaarana menettää onnistumisen avaimet. On vaarana, että valta vie kilpailun.

Vallan väärinkäyttäminen ärsyttää kuin kuutosluokkalaisen isottelu kolmasluokkalaista. Opettajalle siinä kannellaan. Ihminen on tunneolio ja vallankäytön kohde potentiaalinen suuttuja, valittaja. Ketä se auttaa? Ei ainakaan vallankäyttäjää.

Onnistuneessa kilpailussa halutaan ymmärtää toisia. Siinä käytetään valtaa vain tuloksen takaajana. Kilpailu käydään sopimuskautta varten. Sopimusyhteistyön lähtöaskeleet saadaan kilpailussa, sen aikaisessa viestinnässä. Jos viesti on yhtä suosiva tai toista syrjivä, niin se myös ymmärretään.

Yhteistyö ei ole parasta mahdollista valituksi tulleenkaan kanssa, jos valinta on ollut epäreilu. Se jättää jälkensä myös voittajaan. Ja se jälki on epäilyksen jälki: jos tilaaja oli valmis toimimaan epäreilusti toista kohtaan, milloin se on valmis toimimaan niin minua kohtaan?

Ostaja, ole reilu viestijä. Tee työsi niin hyvin, että sitä kehtaa esitellä. Hyvässä tarjouspyynnössä on asialliset, mutta tarvetta vastaavat vaatimukset. Siinä on reilut säännöt. Ja viesti, jonka kaikki ymmärtävät: ”Voin voittaa, kun olen paras. Muuta minulta ei odoteta.” Sellainen kilpailu johtaa tuloksiin, niin laadullisesti kuin taloudellisesti.

 

Esa Mutanen
hankinta-asiantuntija (yrittäjä)
Seesam Hankintapalvelut

http://www.empalvelut.fi/seesam-index.html

 

Kirjoittaja on toiminut julkisten hankintojen ammattilaisena vuodesta 2000 asti. Sitä ennen hän on ollut tuottamassa palveluja julkiselle sektorille. Hän on kilpailuttanut vaativia palvelu-, laite-, kalusto- ja tarvikehankintoja. Hän on esimerkiksi ollut toteuttamassa Eksoten silmäpoliklinikan kokonaisulkoistusta, laboratorion analysaattorirobotiikkaa, kuorma-autoja käytettävyyspalveluna ja hammashoidon tarvikkeita hyllytyspalveluna. Hänet tunnetaan myös kouluttajana, joka puhuu värikkäästi kilpailun tunteesta ja viestinnästä.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone

Ahne, heikkolaatuinen ja julma hoivayrittäjyys

 

WEBSininen_Satu_DSC6863-m

 

Mediat tykkäävät uutisoida vanhusten huonosta hoidosta nimenomaan yksityisissä hoivakodeissa. On erinomaista, että epäkohtia nostetaan esiin ja niistä keskustellaan ja että valvontaviranomaiset tehostavat valvontaa. Surullista on sen sijaan populistisen mielikuvan luominen, että kaikki yksityiset hoivayritykset ovat ahneita, heikkolaatuisia ja julmia. Haluankin mielikuvien sijaan tarkastella hoivayrittäjyyden motiiveja, lupakäytänteitä ja laatua faktojen kautta.

 

Hoivayrittäjäksi ryhtymisen motiivit. Itä-Suomen yliopiston professori Sari Rissanen on tutkimuksissaan todennut, että huono hoitajaomatunto; halu toteuttaa hoivatyö asiakkaan kannalta laadukkaammin kuin se on mahdollista julkisella sektorilla, on yksi merkittävä syy ryhtyä hoiva-alan yrittäjäksi. Mahdollisuus rikastua on hoivayrittäjillä eri tutkimuksissa sijoilla 5.-10. Se siitä ahneudesta.

Toimialan yrityksiä pitkään konsultoineena vahvistan empiirisen havainnon, että turhan usein suuri ja lämmin hoitajasydän on esteenä firman kohtuullisellekin tuotolle tai kasvulle. En ole kuitenkaan kertaakaan tavannut hoiva-alan pk-yrittäjää, jonka sydän olisi ollut turhan pieni ja kylmä asiakkaan hyvälle hoidolle.


Lupakäytänteet.
Suomi on ainut maa Euroopassa, jossa hoivapalvelutuottajan tila- ja henkilöstömitoitusta määrittää – ei suinkaan sama asiaskasryhmä – vaan se, onko tuottajana yksityinen, julkinen vai kolmas sektori. Suositukset ovat kaikille samat, mutta käytännössä ne velvoittavat vain yksityistä sektoria. Julkinen sektori saa toimia huomattavasti pienemmissä tiloissa ja alhaisemmalla henkilöstömitoituksella.
Tästä löytyy KHO:n ennakkopäätös: Valvira vaati erään julkisen sektorin hoivayksikön sulkemista. Yksikkö taisteli eri oikeusasteet läpi ja sai jatkaa toimintaansa tiloissa, jossa yksityisen tuottajan toiminta olisi ollut mahdotonta.

Selvitysfaktat.
Valvira selvitti vanhusten ympärivuorokautisten sosiaalihuollon palvelujen laatua ja tulokset olivat selkeät: yksityisissä hoivakodeissa laadun eri osa-alueet ovat paremmalla tasolla kuin julkisissa. Tämä ei ole ihme muistaen päämotiivin ryhtyä yrittäjäksi ja lupakäytännöt.

Julkisella sektorilla on ollut vuosikymmeniä aikaa kehittää palvelutuotannostaan niin superlaatuinen, ettei yksityisille hoivasektorille ole eikä tule tarvetta. Yksityinen sektori kuitenkin kasvaa ja se nähdään uhkana, koska se tuottaa palvelut usein kustannustehokkaammin, laadukkaammin ja tuottavammin yksittäistapauksia lukuunottamatta. Tällöin monopolisektorituottaja joutuu markkinoiden pakottamana kehittymään. Onhan se niin väärin.

Satu Ahlman, myyntijohtaja
Ahlman & CO Development Oy

Kirjoitus on julkaistu Satakunnan Kansan Vieraskynässä 16.4.2015

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone

Tuottamattomat ja turhat kalenterimenot kasvun esteenä

IMG_1473

 

Me yrittäjät ylpeilemme usein sillä, miten olemme asian ytimessä, keskitymme olennaiseen, emmekä tee mitään turhaa ellei byrokratia sitä vaadi. Onko todella näin?

Tehdään yksinkertainen kalenteriharjoitus. Katso kalenterisi varaukset neljän edellisen tai tulevan viikon ajalta. Mitkä varauksista ovat busineksesi kannalta välttämättömiä? Mitkä ovat selkeästi asiakkuuksiin liittyviä ja kassavirtaa tuottavia merkintöjä? Montako tuntia on edellisen tai seuraavan neljän viikon varauksissa sellaista, jotka ovat rehellisesti tarkasteltuna ns. hömppävarauksia, jotka ovat kivoja, potentiaalista pr-hyötyä tuovia, verkostotapaamisia tai muuta kaikkea sinänsä ihan kivaa ja mukavaa, mutta eivät välttämättömiä ja kassavirtaa tuovia? Veikkaan, että erinomaisestikin ajankäyttönsä hallitsevalla yrittäjällä niitä varauksia tahtoo tupsahdella kalenteriin aika monta. Etenkin näin vaalien alla meitä yrittäjiä kosiskellaan hömppään, joka ei johda yhtään mihinkään.

Saarnaan tästä aiheesta, koska tässä asiassa on ollut itselläni paljon parannettavaa monen muun sektorin lisäksi. Innokkaana ja aktiivisena, paljon erilaisiin tapahtumiin ja kokouksiin kutsuja saavana asiantuntijana tein reilut pari vuotta sitten päätöksen, että karsin kaiken sen ei-tuottavan kalenteriähkyn, minkä vaan voin. Ei siis mitään sellaista päätöstä, että pyrin karsimaan, vaan todella tiukka linja sen suhteen, tuottaako kalenterivaraus uuden asiakkaan tai viekö olennaisesti nykyisten asiakkaiden toimeksiantoja maaliin. Jos ei näin ole, skippaan menon. Voin kertoa, ettei ollut helppoa. Asiantuntijasydäntä ja -mieltä raastoi jättää moni niin fantastinen tapahtuma, seminaari ja tapaaminen väliin, koska ne olivat niiiiiin mukavia, niissä tapaisi paljon tuttuja ja upeita puhujia, mutta kun ne eivät todistettavasti veisi businestani yhtään eteenpäin. Pohdin myös sitä, olenko ns. ulkona piireistä, kun en pörrää pr:n merkeissä siellä sun täällä.

Tämä vain tuottavien kontaktien ja tapaamisten linja kuulostaa tietenkin kovin kylmältä ja olen saanut kuulla useaan kertaan ”Se mittaa nykyään kaiken vain euroissa”.  Tämän linjan ansiosta omat työpäiväni ovat kuitenkin lyhentyneet merkittävästi, vuosittaiset ajokilometrit puolittuneet ja pidän vuodessa lähes 3kk lomaa. Tokaluokkalaisen tyttären äitinä arvostan saavutettua yhtälöä ja niin arvostaa hänkin. Lisääntynyt vapaa-aika mahdollistaa itselleni tärkeän vapaaehtoistyön merkittävän lisäämisen.

Eräs Suomen merkittävimmistä kasvuyrittäjistä soitti minulle jokin aika sitten ja kysyi, miksi minua ei näy nykyään missään? Kerroin hänelle, miksi minua ei näy. Hän oli pitkään hiljaa ja sanoi sitten: ”Tämä keskustelu oli Satu niin tarpeen sekä itseni, yritysteni että perheeni kannalta. Teen saman kalenterikarsinnan välittömästi tämän puhelun jälkeen. Sitä niin helposti huumaantuu itsensä kysyntään.”

Kävithän läpi kalenterisi? Karsi turhat ja tuottamattomat menot pois. Yllätät itsesi positiivisesti!

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone

Aina mun täytyy kommentoida kilpailutuksia

Vuodenvaihteessa on ollut erittäin paljon sote-alan kilpailutuksia menossa. Myönteistä on se, että monet niistä ovat menneet sekä tilaajien että tuottajien näkökulmista tyydyttävästi, muutama jopa kiitettävästi. Suurimmat riskit on taklattu hankinta edeltävässä yhteistyössä ja tarjouskilpailu on tähdännyt sopimusajan yhteistyöhön markkinaoikeuden välttämisen sijaan.

Oikealla asenteella hankintaa tekevä tilaaja osaa tiiminsä kanssa tehdä taustatyön hyvin. Hän selvittää markkinoiden tarjonnan, hintatason ja uusimpia innovaatioita jo ennen tarjousasiakirjojen laatimista, konsultoi kollegoita ja asiantuntijoita ja kysyy apua, jos ja kun ei kaikkea itse osaa. Oikealla asenteella tarjousta jättävä tuottaja esittää näkemyksiään hankinnasta etukäteen tilaajalle ja tarvittaessa tuo esille myös selkeät virheet tai tuottajien epätasa-arvoisuutta lisäävät seikat tarjousasiakirjoista. Yhteispelillä päästään tässäkin asiassa parhaaseen lopputulokseen.

Jotta samoja virheitä ei tehtäisi uudestaan, aina mun täytyy kommentoida epäonnistuneita kilpailutuksia. Älkää tehkö näitä virheitä uudestaan:

Case Ylä-Savo

Ylä-Savon SOTE kilpailutti ympärivuorokautisia asumispalveluita ns. käänteisellä kilpailutuksella, jossa tuottajille annettiin valmiiksi vrk-hinta, jolla palveluja tuotetaan. Mm. vanhusten ympärivuorokautista hoivaa  0,5 henkilöstömitoitusvaatimuksella pyydettiin tuotettavaksi hintaan 81,7 €/vrk (siis pelkkä hoivan hinta). Käsitykseni mukaan yksi markkinoiden tehokkaimmista konsepteista, Attendon 60-paikkainen Mummolakaan ei pysty tuohon omakustannustasoon, mikäl noudatetaan yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimusta ja henkilöstö on AVIn tai Valviran luvan mukainen koulutukseltaan ja työkokemukseltaan.

Tilaajaa informoitiin, että ko. hintaan ei voida tuottaa ja että alueen tuottajilla on pääsääntöisesti luvissa henkilöstömitoitusvaatimus 0,6, jolloin he eivät voi myöskään tuottaa 0,5 mitoituksella. Markkinoiden useiden toimijoiden ja konsulttien neuvoja ei uskottu ja tulos oli se, ettei tilaaja saanut yhtään tarjousta. Nyt pystyssä on uusi kilpailutus, jossa vrk-hintaa nostettiin yli 10% ensimmäisestä virityksestä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, mutta parempi neuvoja kuuntelemalla ykkösellä maaliin.

Case Turku (terkut muuten Tampereelta)

Turku, tuo sote-kilpailutusten ikuinen eskarilainen, kunnostautui jälleen kehitysvammaisten kilpailutuksessa siten, että alueen useat pk-yritykset eivät voineet joko jättää tarjousta tai ne jotka jättivät, tulivat hylätyiksi. Merkittävin yksittäinen syy osallistumattomuuteen tai hylkäyksiin oli se, että Turku vaati kaikilta tuottajilta välittömästi asukkaiden huoneiksi yhden hengen huoneet, joiden oli oltava kooltaan vähintään 20,5 m2.

Turulle ei riittänyt se, että tuottajilla oli valvontaviranomaisen AVIn tai Valviran toimilupa tiloihin, vaan Turku halusi ns. hitaan kuoleman kautta tappaa tämän segmentin pk-yrittäjät maakunnasta ja nostaa asiakkaiden asumiskustannukset tappiin valtion ja itsensä piikkiin. Turun elinkeinostrategiassa satuillaan jotain aivan muuta pk-yritysten kannustavata tulevaisuudesta.

Ei muuta tällä kertaa. Aina mun täytyy kommentoida näitä epäonnistuneita kilpailutuksia. Älkää tehkö näitä virheitä uudestaan. Kiitos!

Satu Ahlman
Myyntijohtaja, hoivayrittäjyyden asiantuntija
Rakastaa hyvin tehtyjä hankintaprosesseja

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone

Fluente Kumppanit: Niin paljon kuuluu valvontaan

Vuonna 2015 blogissa vierailee kuukausittain vieraskynä. Tammikuun vieraskynänä on Fluente Kumppanit, joista Tarja Pietiläinen on tehnyt hoivayrittäjien valvontalomakkeistobyrokratiaa hyvin kuvaavan listauksen alle. Kiitos Fluentelle mahdollisuudesta julkaista bloginne myös täällä!

Mitä kaikkea valvotaan ja raportoidaan?

Mitä kaikkea hoivayrityksen tulee raportoida valvontaviranomaisille toimintavuotensa aikana? Tähän asiaan törmäämme Fluente Kumppaneissa, kun konsultoimme hoivayritysten sähköisten työkalujen hankintaa ja käyttöönottoa. Yritykset toivovat sähköistämisestä kunnon helpotusta raportointivelvoitteiden täyttämiseen.

Kyselin Kaisa Isännäiseltä, Nordic Senior Services Oy:n toimitusjohtajalta, kuka hoivayritystä valvoo ja millaisia tietoja valvojille on kerättävä ja toimitettava. Isännäinen kävi toimintavuotta läpi toiminto kerrallaan ja listani kasvoi. Lupasin tarkistaa viralliset nimitykset ja lisätä puuttuvat tiedot. Tuskin arvasin, millainen nettiseikkalu eri osoitteisiin siitä urkeni.

Yksityinen hoivapalvelutuottaja on tekemisissä kolmenlaisen pakollisen valvonnan kanssa.

  1. Jokaisella pitää olla omavalvontasuunnitelma, jossa on mukana tietojärjestelmien tietosuojan omavalvonta (julkinen palvelutuottaja v. 2015 alusta).
  2. Kunnan kuuluu valvoa hoivapalvelutuottajia, joilta se tilaa palveluja, kuin myös niitä hoivayrityksiä, jotka toimivat kunnan alueella.
  3. AVI ja Valvira valvovat tuottajayrityksiä.

Jos yrityksessä tehdään hoitotoimenpiteitä, sitä valvoo vielä terveydenhuoltoviranomainen. Jos kyse on asumispalveluista, viidentenä tulee kuvaan pelastusviranomaisen valvonta.

Lisäksi THL:n velvollisuus on kerätä vuosittain yritykseltä sote-palveluiden tilastotietoja (Tilastokeskus kerää yritykseltä ne tavanomaiset vuotuiset yritystiedot). Ai niin, ja yrityksen oma keittiö kuuluu terveystarkastajan valvonnan alle.

Alla listaan tietovirtaa, jota hoivapalveluyritykset tuottavat valvontaan – menemättä kaikkiin finesseihin tai asiakasryhmien erityismääräyksiin. Selvennän vielä, että tavanomaiset yritystoiminnan dokumentoinnit ja raportoinnit tulevat hoivayrityksille tämän päälle.

Tiedon tuotanto ja raportointi

Kun hoitajat, esimiehet ja yrittäjä/johtaja on kirjannut ja koonnut tämän listan tiedot, yksityinen hoivayritys voi aiheesta uskoa tehneensä oman osansa järjestelmän tietotarpeiden hyväksi.

Hoivatiedon tuotanto- ja raportointitaulukko - Tarja Pietiläinen, Fluente Kumppanit Oy

Yritysten hoivatiedon tuotanto- ja raportointitaulukko – Tarja Pietiläinen, Fluente Kumppanit Oy

 

LISÄKSI monet hoivayritykset punnertavat tällä hetkellä tosissaan, että tiedon keruu saadaan palvelemaan myös omaa toimintaa eli hyvää hoivaa ja laadukasta palvelua. Ja Kansa-arkistohan (kansallinen sosiaaliarkisto) on kovaa vauhtia tulossa omine velvoitteineen.

Jos huomaat listassa puutteen, täydennä sitä kommentoimalla.

Alkuperäinen blogi: http://fluente.fi/paljon-kuuluu-valvontaan/

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone

Maalissa 16 sote-kauppaa vuonna 2014

Terveisiä VillaNaavasta – sinisestä mökistä Karstulan korvesta. Tampereella arki on usein erittäin tiivistahtinen, joten vastapainoksi asustelen Keski-Suomen kakkoskodissa lähes joka toinen viikonloppu ja suurimman osan lomista. Metsän keskellä järven rannassa täyteen ahdettu pääkoppa ja ADHD-arkeni rauhoittuvat. Myös tänään, vuoden 2014 viimeisenä päivänä, jonka aamupäivänä vietiin taas yksi yrityskauppa Helsingissä maaliin.

Vuosi 2014 on ollut sopivan kiireinen. Viime vuonna olin mukana 14 sote-yrityskaupassa. Tänä vuonna 16:ssa. Jokainen tässä lajissa päivä- ja aika usein ilta- ja yötyönsäkin tekevä tietää, että määrä on korkea, enempää ei juuri ehtisikään. Tavoitteenani on ollut 10 yrityskauppaa vuodessa ja on ensi vuonnakin. Tavoitteiden reipas ylittäminen parina viime vuotena antaa aihetta sekä reippaisiin tuuletuksiin että pitää mielen kiitollisena ja nöyränä.

Minulta kysytään usein, mikä selittää kauppojen suurta määrää. Näen määrälle kaksi pääsyytä. Ensinnäkin: soten yrityskauppojen aikaikkuna on ollut (vielä) auki. Ostajilla on a) halua ja b) resursseja kasvaa ja toteuttaa osa kasvusta  sote-alan pk-yrityksiä ostamalla. Sote-soppa osaltaan katalysoi myyjien mieliä ostajien aikaikkunaan sopiviksi. Toiseksi omalla kohdallani näen, että kun on 15 vuotta toiminut tämän toimialan parissa; ollut mukana start-upeissa, yritysten kehittämisessä ja kasvussa, kilpailutuksissa, ARA-seikkailuissa, neliösuositussäädöissä jne jne jne, pystyy melko nopeasti arvioimaan, meneekö kohde kaupaksi vai ei ja pystyy viemään prosessin suht napakasti läpi.

Napakasti läpi vieminen tarkoittaa usein sitä, että ostajat eivät päivän eikä yön rauhaa saa prosessin ollessa kuumimmillaan ja varmasti puheluni tai tekstarini ”Soita ASAP!” vilkkuminen kännykän näytössä on aiheuttanut tänäkin vuonna kymmeniä kertoja pääsärkyä ja verenpaineen nousun ostajien päässä. Silti he vastaavat – muutenhan kohde voi mennä kilpailijalle Ahlmanin odotuskvartaalin ollessa noin vartin mittainen. Nopein kauppa on tehty kahdessa viikossa, hitain 2,5 vuodessa. Keskimääräinen prosessi ensikontaktista kaupan maaliin saattamiseen on n. 3kk, mikäli kohteessa ei ole järjesteltäviä hoivakiinteistöjä ja mikäli on, menee aikaa n. 6kk.

Soten yrityskaupoissa aikaikkunan merkityksen ymmärtäminen on erityisen tärkeää. Ja sekin pitää mielen nöyränä. Mikäli yritys tulee myyntiin liian myöhään, ei suuri liikevaihto tai merkittävä käyttäkatekaan paljon auta ja se tekee tästä työstä myös erittäin raadollista. Olen tänä vuonna sanonut useammin kuin kerran, etten voi ottaa hyvin menestynyttäkään yritystä myyntiin, koska ko. yrityksen markkina-alue on ns. kylläinen kapasiteetin ja toimijoiden suhteen. Vaikka tämä on itselleni ”vain työtä”, on tuskaista tietää, ettei vuosien työtä palkitakaan siten kun yrittäjä on odottanut, koska on odottanut liian pitkään.

Yrityskauppaprosessi on myyjille usein erittäin raskas prosessi, koska yritys on erityisesti sote-yrittäjille kuin oma lapsi. Harvempi heistä on aikoinaan perustanut yrityksen tavoitteenaan sen myyminen myöhemmin. Prosessissa mennään monesti syvälle yrittäjän henkilökohtaiseen elämään ja niinpä työn lomassa olen saanut valtavan määrän aivan mielettömän upeita sote-yrittäjiä ystäväkseni ja esikuvikseni, eikä ystävyys lopu siihen, kun ne ”huntit tai millit” asiakkaani tilille kilahtavat. Haluankin kiittää ihan jokaista tätä lukevaa asiakastani, niin paljon olen teiltä näinä vuosina oppinut! Usein itken kaupan maaliin saattamisen jälkeen illalla myötäonnesta: Se upea Lady tai Gentleman ansaitsi joka ikisen sentin ja moni heistä myös uralla eteenpäin menemisen! Koen lisäksi suurta kiitollisuutta siitä, että saan olla osa niitä tiimejä, jotka mahdollistavat uusien (nais)miljonäärien Suomeen syntymisen.  Haluan myös kiittää ostajia paitsi kassojen riittävyydestä, kiirehtimisen ja kärsivällisyyden sopivista suhteista näissä prosesseissa! Lupaan pitää mielenne virkeinä ASAP-viesteillä ensi vuonnakin!

Merkityksellisyyttä ja menestystä vuoteen 2015!

Satu Ahlman

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone

Ei voi tilata näin vaikeesti, voi tilata helpostikin!

Tänä syksynä on kilpailutettu valtava määrä sosiaali- ja terveyspalveluita. Näihin kilpailutuksiin muutamankin pk-yrittäjän tarjouksen konsultoineena olen silloin tällöin sitä yksittäisen yrittäjän 127. liitettä tarjouspalvelu.fi -portaaliin ladatessani miettinyt, että ei voi olla näin vaikeeta. Seuraavassa kuvailenkin Tilaajalle toimia, miten tietokoneesi tai toimistosi pöydät eivät tukehdu tuhansista tarjouksen liitteistä hidastaen tarjousten olennaisten asioiden (!) vertailua ja saat silti kaiken vertailuun tarvitsemasi datan hankintalain edellyttämällä tavalla. Tätä kutsutaan myös olennaisiin asioihin keskittymiseksi sekä tehokkuudeksi.

Kelpoisuusvaatimukset

Pyydä Tuottajaa rekisteröitymään Tilaajavastuu.fi -portaaliin tai pyydä vakuuttamaan erillisessä kohdassa, että rekisteröinnit, vakuutusasiat ja verot ovat asianmukaisesti hoidettu. Mikäli joku asia ei ole tilapäisesti Tuottajalla kunnossa, pyydä siinä tapauksessa selvitys (ennakkoon strukturoidulla) erillisellä liitteellä. Tarkista kelpoisuusvaatimusten täyttyminen ennen sopimuksen allekirjoittamista siten, että pyydät Tuottaja esittämään Tilaajapalvelu.fi -raportin tai vakuutuksessa luvatut todistukset sinulle allekirjoitustapaamisessa. Näin toimimalla säästyt lähes 10 liitteeltä per Tuottaja tarjousten vertailuvaiheessa.

Laista, asetuksista ja (epäselvistä ja kyseenalaisista) suosituksista tulevat palvelun sisältövaatimukset

Ensin hieman kertausta: Aluehallintoviraston (AVI) ja Valviran tehtävä on valvoa yksityistä sosiaali- ja terveyspalvelutuotantoa. Jätä siis suosiolla tämä valvontavastuu virkakollegoillesi ja keskity sinä omaan tehtävääsi eli tilaamiseen.

Tällä hetkellä on paljon liikkeellä tarjouspyyntöjä, jossa Tilaaja vaatii ties mitä yhteiskunnalle kallista extraa tuottajan voimassa olevien lupien päälle mennen samalla viranomaiskollegansa tontille. Tätä extraa esim. neliövaatimusten muodossa vaativat poliitikot, lobbarit jne, mutta tilaa vastuullisesti äläkä osaltasi kasvata valtion menoja esim. KELAn asumistukien nousun muodossa vaatimalla kaikilta tuottajilta nyt ja heti uusimpien suositusten mukaiset 20-25 m2 hoitohuoneet.

Vastuullinen ja usein hankinnan esittelijänäkin toimiva virkamies tietää kyllä, mitä asiakkaat oikeasti a) tarvitsevat ja mitä b) (poliitikot, lobbarit ja kukkahattutädit) haluavat ja ymmärtää näiden kahden asian eron. Jos vaadit lupien ja mitoitusten osalta jotain muuta extraa kuin asian hallitseva lupaviranomainen on katsonut myöntämissään luvissaan tarpeelliseksi, tulee perustelujen olla tolkulliset. Vastuullinen tilaaminen mahdollistaa myös pk-yritysten pärjäämisen isojen rinnalla, kun ei tarvitse joka viides vuosi rakentaa uutta mökkiä mummoille suositustulkintojen seilatessa sinne tänne riippuen lähinnä siitä, oliko viimeisin suositusseminaari Tukholmassa vai Tallinnassa.

Pyydä tuottajalta siis vain AVIn voimassa oleva lupa sekä omavalvontasuunnitelma ja jätä kuntaväen seminaarien muotivillitykset tyyliin ”Anna selvitys kestävän kehityksen näkökulmien huomioimisesta” ja muut hankinnan kannalta epäolennaiset diipadaapat pois. Jos pyydät AVIn tai Valviran luvan sekä Omavalvontasuunnitelman päälle esim. toiminta-ajatusta, henkilöstöä, koulutusta, kehittämistä, asiakas- ja omaisyhteistyötä, laatujärjestelmää, palautejärjestelmää, turvallisuussunnitelmaa jne kuvaavia erillisselvityksiä, lue vielä kertaalleen AVIn tai Valviran tyypillinen lupapohja sekä Valviran omavalvontasuunnitelman pohja ja totea, että teet turhaa ja päällekkäistä työtä liitepyynnöillä.

Mikäli kilpailutat samassa kilpailutuksessa useita palveluja, pyydä rekisteriote ja omavalvontasuunnitelma vain kerran. Ei joka osaan samoja liitteitä 12 kertaa! Tarkista ennen sopimuksen allekirjoittamista, että esim. henkilöstö on luvan mukainen.

Tilaajan omiin tarpeisiin räätälöidyt palveluiden sisältövaatimukset

Eri kunnissa ja alueilla on erilaisia palvelutarpeita sinänsä saman asiakasryhmän osalta. Oman kapasiteetin osuus vaihtelee esim. vanhuspalveluissa rajusti. Samoin Tilaajilla on eri näkemyksiä siitä, onko hoiva ja hoito parempaa 15- vai 60-paikkaisessa yksikössä, pitääkö palvelun sijaita keskustassa vai 30 km päässä, vaatiiko hoidettava kohderyhmä enemmän sairaanhoitaja- kuin sosionomiosaamista jne.

Tämä on tarjouspyynnön vaikein osuus, koska tässä osassa tarpeet ja halut menevät helposti sekaisin ja harvempi uskaltaa tai osaa laskea tarpeen ja halun hintojen eroa tai sitä, mikä osa erosta menee asiakkaan, kunnan ja/tai valtion piikkiin.

Tämän osan tarjouspyyntöä tulisi  tähdätä nimenomaan sopimusaikaiseen yhteistyöhön. Nythän kaikki paukut näyttävät menevän siihen, että selvitään tarjouskilpailusta ilman markkinaoikeuteen joutumista. Kun sopimuksiin on saatu nimet alle, tavataan seuraavan kerran hinnannousu- tai nykyään usein jo hinnanalennuskeskusteluissa. Asiakas ja palvelun kehittäminen koko prosessin aikana on jäänyt sivurooliin.

Otan esimerkin: Paljon puhutaan kuntouttavasta työotteesta hoivapalveluissa. Miten jalostaa Tilaajana puheet ja kirjalliset kuvaukset kuntouttavasta työotteesta vaikuttaviksi ja arjessa näkyväksi, euroja säästäväksi toiminnaksi? Jos mietimme esim. mielenterveyskuntoutujien asumispalveluja, kannustaa tuettua, kuntouttavaa ja tehostettua palveluasumista tuottavaa yrittäjää huomattavasti kuntouttaa raskaamman palvelun piirissä olevat asiakkaat kevyempään palveluun, mikäli tilaaja palkitsee tuottajan välittömästi uudella raskaamman palvelun asiakkaalla edellisen siirryttyä kevyemmän palvelun piiriin ja sieltä jopa mahdollisesti vain vähän apua tarvitsevaan elämään. Asiakastyytyväisyyteen perustuvilla, sinänsä hyvää tahtoa osoittavilla symbolisilla eurobonuksilla ei samaa vaikuttavuutta ko. asiakasryhmän hoivassa ja hoidossa saada aikaiseksi. Tilaa palvelun vaikuttavuutta niissä asiakasryhmissä, jossa se on mahdollista.

Lopuksi

On fiksua käyttää sähköisen tarjouspyynnön pohja ja liitteet sellaisella henkilöllä tarkistuksessa, joka osaa varmistaa niiden teknisen toimivuuden. Ei ole harvinaista, että exceleiden kaavat ovat väärin, eivät toimi tai että lomakkeille ei saa syötettyjä tietoja tai niitä ei voi tallentaa omalle koneelle. Tarjouspyyntöjen liitteiden toimimattomuus, virheellisyys ja keskinäinen ristiriitaisuus on keskeyttänyt tänä syksynä muutamankin kisan. Olen myös usein kerran todennut, että asiakkaani osaisi kyllä kuvata ja toimittaa kaikki pyydetyt tiedot tarjoukseen, mutta tekniikka ja liitteiden toimimattomuus on sitä luokkaa, että ulkoistetaan tarjouksen täyttämiseen liittyvät riskit konsultille.

Vaikka sähköinen kilpailuttaminen on onnistuessaan kätevää ja aikaa säästävää, tapaa silti Tuottaja tai tämän edustaja ennen sopimuksen allekirjoittamista sekä sopimuskauden aikana. Face-to-face. Tuskinpa sinä omilla rahoillasi autoakaan ostat ilman näkemättä sitä ja sen myyjää. Kun ostat toisten rahoilla palvelua hoivaa ja hoitoa tarvitseville ihmisille, on Tuottajan tapaaminen sitäkin tärkeämpää. 

Satu Ahlman
Myyntijohtaja
Noin 2000 liitettä tänä vuonna tarjouspalvelu.fi -portaaliin ladannut tehokkuutta rakastava konsultti

 

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone